Perintöverotus kaipaa uudistusta

Juttelin Rekolassa kampanjoidessani vanhemman naishenkilön kanssa, joka kysyi mielipidettäni verotuksesta. Hänen kysymyksensä laajuuden vuoksi en ollut valmis ottamaan vahvaa kantaa heti, mutta pari tarkentavaa kysymystä ja siitä seurannut keskustelu kristallisoivat sen, mikä verotuksessa haittaa ihmisiä.

Ihmisiä haittaa se, kun verotus ei kohdistu ”oikein” tai ”reilusti”. Totta kai on huomioitava, että molemmat edellä mainitut sanat ovat arvolatautuneita, eikä niitä voi käyttää tarkentamatta, mitä niillä tarkoitetaan.

Tässä tapauksessa ikääntyvällä henkilöllä on omaisuutta eli asunto. Hän omistaa asunnon puoliksi puolisonsa kanssa.

Asunto on Suomessa tavanomainen varallisuuden muoto: noin puolet suomalaisten varallisuudesta on omistusasuntoja. Huomattavasti suuremmalla osalla suomalaisista asunto on kuitenkin ainoa merkittävä varallisuuden osa, koska kaikkein varakkain kymmenys omistaa pääasiassa osakkeita asuntojen sijaan.

Suomessa on käytössä perintövero, joka tehokkaimmillaan vähentää eriarvoisuutta tasoittamalla ylisukupolvisia tulo- ja varallisuuseroja mutta jonka yhteydessä ilmenee tilanteita, jotka eivät ole reiluja sekä perillisten että muiden asianosaisten kanssa.

Esimerkkitapauksessani henkilö kertoi, että hänen puolisollaan ei ole paljoa elinaikaa jäljellä terveydentilansa vuoksi. Puolison kuollessa leski jäisi elämään taloon, jossa he ovat asuneet lähes koko yhteisen elämänsä. Tämä on Suomessa tavanomainen tilanne.

Leskellä puolison kuollessa on lain mukaan jakamaton hallintaoikeus esimerkiksi asuntoon, elleivät perilliset halua jakaa kuolinpesää (Perintökaari 40/1965, 3. luku).

Perintövero koko jäämistöstä lankeaa joka tapauksessa maksettavaksi käsittelyajoista riippuen noin vuoden päästä perillisille. Vaikka asunto-omaisuuteen voi tässä tapauksessa hakea hallintaoikeusvähennystä, perilllisille jää joka tapauksessa maksettavaksi veroa.

Ongelmia muodostuu, jos perilliset eivät pysty maksamaan taloudellisen tilanteensa vuoksi perintöveroa.

Vastaavanlaisia tilanteita ovat esimerkiksi, jos asunto sijaitsee alueella, jossa sen myyminen on vaikeaa, tai jos kyseessä on asunnon sijaan yritys.

Tällaisten tilanteiden vuoksi olisi syytä miettiä, miten vähävaraisia perillisiä voitaisiin auttaa. On kohtuutonta, että veroa joutuu maksamaan perinnöstä, joka ei ole omassa käytössä, eikä näin ollen auta perillisen taloudellista tilannetta siinä hetkessä.

Myöskään hallintaoikeuden saajaa kohtaan ei ole reilua pakottaa häntä jättämään kotiaan.

Koska hallintaoikeuden saaja ei joudu maksamaan perintöveroa hallitsemastaan omaisuudesta, eikä hän saa laittaa hallitsemaansa omaisuutta myyntiin, muiden perillisten tilannetta voisi kohtuullistaa esimerkiksi asettamalla perintöveron asunnosta maksettavaksi vasta, kun hallintaoikeuden saaja luopuu hallintaoikeudestaan.

Tämä ei ratkaisisi vaikeasti myytävien asuntojen ongelmaa, mutta kohtuullistaisi perillisten asemaa ja mahdollisesti ehkäisisi perintöriitoja, jotka ovat Suomessa valitettavan yleisiä.

– Vertti Värekoski (vas.), 119, Uusimaa.


Posted

in

,

by

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *